Raakaöljyn tislaus on prosessi, jossa raakaöljystä erotaan eri tislausalueisiin kuuluvat jakeet, joista tuotetaan lukuisia erilaisia polttoainetuotteita. Tislaus tapahtuu tislauskolonnissa, jossa on ulosotot pohjalla, huipussa sekä väliulosotot jokaiselle jakeelle. Raakaöljy pumpataan maan sisästä. Jolloin siinä on mukana hiekkaa ja suoloja. Hiekka ja suola poistetaan raakaöljystä ennen tislauskolonnia veden avulla. Raakaöljy sisältää myös mm rikki- ja typpiyhdisteitä, jotka eivät poistu jakeista tislausprosessissa vaan vaativat erityisiä prosesseja niiden poistamiseksi. Ulosotettavat jakeet eivät myöskään sellaisenaan kelpaa suoraan käytettäväksi vaan vaativat omat jatkojalostusprosessinsa.
Tislauskolonnista otetaan pohjalta ulos pohjaöljy, jonka jälkeen seuraavassa järjestyksessä raskaasta kevyempään raskaspolttoöljy (bunkkeri eli laivapolttoaine), polttoöljy (työkoneille), kaasuöljy (diesel, voiteluöljyt), lentopetrooli, bensiini (raskas ajoneuvoille, kevyt pienkoneille) sekä huipulta nestekaasut eli kaikki bensiiniä kevyemmät jakeet.
Tislaukseen vaikuttaa suurimpina tekijöinä lämpötila ja paine. Paine vaikuttaa lämpötilaan, jossa yhden höyrynpaineen omaava yhdiste erottuu toisesta omaksi yhdisteekseen. Mitä suurempi, paine sitä suurempi kiehumispiste aineella on, jolloin kevyemmät jakeet erottuvat raskaista vaikeammin ja jäävät raskaampien joukkoon. Jos tislausympäristön paine on matala, raskaat yhdisteet höyrystyvät helpommin ylitteeseen. Puhuttaessa kevyistä ja raskaista jakeista, tarkoitetaan hiilivetyketjun pituutta. Karkeasti jaettu ja kevyillä yhdisteillä on lyhyt hiilivetyketju, ja ne höyrystyvät matalammassa lämpötilassa; esimerkkinä bensiini ja nestekaasut. Raskailla tarkoitetaan yhdisteitä, jotka koostuvat pitkistä hiilivetyketjuista ja vaativat suuren lämpötilan höyrystyäkseen; esimerkkinä laivapolttoaineet tai pohjaöljy, josta valmistetaan esim. bitumia. Tässä on yksinkertaistettuna öljyjalostuksen tärkein ja pääasiallisin prosessi.